Parman perinteet jatkuivat, kun koko kesä harjoiteltiin kovasti, vielä edessä siintävää turnausta silmällä pitäen ulkomailla. Tänä kesänä tehtiin poikkeus ja päätettiin aloittaa kesäleiritys kotimaassa, mutta ulkomaisilla vierailla kuorrutettuna.

Saimme vieraaksemme rohkeita amerikkalaisia nuoria lentopalloilijoita, kun Team USANY saapui vieraaksemme. Yritimme saada Liedon kuntaa innostumaan asiasta, mutta kun vastausta ei kuulunut, niin päätettiin katsoa, josko Turun kaupunkia kiinnostaisi vierailu. Ja heitähän kiinnosti. Vieraat majoittuivat meidän pelaajien koteihin pareittain asumaan. Kodeissa tarjottiin mm. suomalaisia perinne herkkuja kuten suklaata ja salmiakkia, mutta ennen kaikkea kokemus nähdä miten toisessa kulttuurissa asustellaan!

Joukkueet harjoittelivat yhdessä ja kierrettiin myös Turun nähtävyyksissä. Sunnuntaina tarjottiin vielä melko moinen kokemus nuorille kun koko porukka vietiin Ruisrokkiin VIP henkilöinä! Tästä lähti aikamoinen PR viesti tapahtumasta Atlantin toiselle puolelle. Lauantaina ja sunnuntaina pelattiin pari peliä lentistä ja yksi setti suomalaista pesäpalloa. Päästiin myös käymään Katedralskolanin arkeologisilla kaivauksilla, mikä oli hieno kokemus nuorille. Oli aikamoinen kontrasti, kun koripallo telineet roikkuivat muinaisen rakennuksen päällä.

Maanantain aamuna suunnattiin Jalo bussilla ennen kukon laulua kohti Vantaan lentokenttää. Lensimme yhdessä Kroatiaan Global Challenge nimiseen turnaukseen. Tässä turnauksessa pelaavat useiden eri maiden maajoukkueita ja tietysti iso liuta amerikkalaisia huippuja.

pula4

 

 

Turnaus pelattiin jäälleen avoimin ovin. Eli kuten Barcelonassakin oli halleissa n 30 astetta lämmintä ja se kyllä on ensimmäinen shokki kropalle. pula1 Tietysti, kun sitten ulkonakin on saman verran lämpöä, joutuu keho melkoisen höykytyksen kohteeksi. Ehkä nyt osattiin jo hieman paremmin asennoitua tulevaan, mutta kyllä se helposti parhaan terän tehoista vie. Me pelattiin pitkän kaavan kautta, kun tuli yksi tappio alkusarjassa Tsekin maajoukkueelle. Sen jälkeen kammettiin vielä itsemme neljännesvälieriin, missä tuli Slovenialaisen ammattijoukkueen junnujoukkue vastaan. Hieman paremmalla vastaanotolla oltaisiin saatu haastettua tämä tulevien ammattilaisten joukkue, mutta nyt annettiin vain hyvää vastusta. Kuinka ollakaan ystävämme Yhdysvalloista eteni samalla tapaa kuin mekin turnauksessa ja päädyttiin sitten pelaamaan viimeinen peli vastatusten. Pelikin meni mahdollisimman tiukaksi ja voitettiin 2-1 erin tullen näin kovatasoisessa turnauksessa viidenneksi.

pula2

Paljon uutta oppia taas saatiin tästäkin matkasta. Kun valmentajan silmin pohdiskelee tätä, niin ihan hirveästi taas on tullut opittua uutta. Isommassa kuvassa kun asiaa miettii, niin tulee mieleen se, että kyllä maailmalla on todella kova taso myös junioreissa ja paljon lahjakkaita määrätietoisesti harjoittelevia tyttöjä. Kansainvälisen pelin tempo oli taas aivan eri luokkaa mitä Suomessa mikään joukkue pystyy esittämään. Tämä vain vahvistaa meidän käsitystä siitä, että ollaan oikealla tiellä kuljettu kaikki nämä vuodet, tällä porukalla, kun ollaan tehty pitkäjänteistä työtä juuri tämän asian eteen. Sääli vain, että tätä ei oikein olla Suomessa muualla vielä hokattu ja etumatka alkaa olla melkoinen. Kun muut maajoukkueet käyvät näissä turnauksissa pelaamassa ja hakemassa tuntumaa on aika vähän suomalaisia seura- tai maajoukkueita näissä näkynyt. Kyllä tämä olisi ehdottomasti se seuraava askel mikä pitäisi ottaa. Pelaamalla vuodesta toiseen samoja vastustajia, samanlaista lentopalloa jne. ei pitkään päälle vain kehitä tarpeeksi pelaajia, eikä valmennusta. Mielenkiintoista on myös ollut päästä sisälle, maailman parhaan naislentopallomaan Yhdysvaltojen harjoittelu ym systeemeihin. Jotain siellä osataan tehdä oikein, kun hirveä määrä huippupelaajia tulee nykyään täältä. On tietysti eriasia nähdä miten erimaiden maajoukkueen harjoittelevat, mutta kyllä kaikkialla on ihan samalla tapaa kaiken keskeisimmässä asemassa seurajoukkueet/koulut (ym systeemistä riippuen), ja se miten niissä toimitaan, ratkaisee pitkässä juoksussa kansallisen lajin tason, oli se urheilulajikin mikä tahansa. pula3

Tämä olisikin nopeasti otettava myös lentopalloliiton ohjelmaan: kansainvälisen toiminnan aktivoiminen niin seura- kuin maajoukkue tasolla, siis tietysti, mikäli menestystä halutaan. Nyt välillä tuntuu, että ei me edes haluta menestyä se, kun toisi lisää kuluja tms. Tämä samahan koskee myös muita lajeja, kuten saatiin HJK:n kapteenin lausunnosta lukea hävityn mestareiden cupin pelin jälkeen. Esimerkkinä voisi liitto hakea Suomi EEVZA ryhmään nuorten toiminnassa, jossa pelataan heti maailman huippuja vastaan. Nykyinen NEVZA ei anna meille mitään muuta, kuin harhaluuloja omasta tasosta, kun pelataan pieniä lentopallomaita kuten Färsaaria ym vastaan.

Nyt on meidänkin joukkueen kesken vietetty parin viikon omatoimiloma ja on aika suunnata katseet kohti tulevia. Vielä ei ihan ole selvyyttä kaikista askelmerkeistä, mutta tässä ne pikku hiljaa haetaan paikalleen.

Olemme linjanneet niin tämän toiminnan laadun, että kauheasti ei kuluteta energiaa siihen mikä sarjataso meillä on menossa, milloinkin vaan koitetaan aina keskittyä pelaamaan parasta mahdollista lentopalloa. Ajatus on siis, että vain vastustajan pelaamisen taso voi muuttua, mutta itse koitetaan pitää kiinni omasta maksimista. Sama koskee valmentautumista. Pyrimme harjoittelemaan parhaalla mahdollisella tavalla, yksilöitä eteenpäin kehittäen ja siihen ei silloin vaikuta millään tavalla se millä sarjatasolla pelaillaan. Jokainen kun löytää oman maksiminsa, niin silloin voidaan olla tyytyväisiä.

Muutamia pelaajia vielä meillekin mahtuu jos on kiinnostusta tuota omaa maksimia tavoitella.

Kaiken kaikkiaan on ollut taas upea ja tapahtumarikas kausi 17-18. Huikeasti ollaan koettu ja opittu ja mikäs sen mukavampaa, kun on aivan mahtava porukka ympärillä. Kiitos kuuluu kaikille toiminnassa mukana olleille!